Asiantuntijuus arjessa
13.09.2021 | Kati Aaltonen | Blogi, Meillä töissä, Palkeet
Minusta tuntuu, että nykymaailmassa oman työn hallintaa, mukautumista alati vaihtuviin toimintaympäristön muutoksiin ja rohkeutta itsenäiseen päätöksentekoon pidetään itseisarvoina, joita odotetaan lähestulkoon missä tahansa työpaikassa. Meillä Palkeissakin puhutaan paljon asiantuntijuudesta, mutta mitä se tarkoittaa ja miten siinä voi kehittyä? Vuonna 2020 tavoite kehittää henkilöstömme asiantuntijuutta tuntui isolta: miten asiantuntijuutta voi jatkuvan oppimisen kautta kehittää? Päätimme silti rohkeasti kokeilla ja toteutimme lähes vuoden pituisen valmennuksen osalle henkilöstöämme.
Toteuttamaamme valmennusohjelmaan osallistui 40 eri työrooleissa toimivaa asiantuntijaa. Varsinainen valmennus koostui useista eri menetelmistä. Oliko näistä toimenpiteistä mitään hyötyä? Kyselyn vastausten ja päätöstilaisuuden keskustelujen perusteella valmennusohjelma kehitti mm. yhteistyötä, loogista ajattelua, argumentointitaitoja ja tiedon kriittistä arviointia. Sen sijaan työn hallinnan tunne, tauottaminen ja ketteryys olivat heikentyneet. Mistä se johtuu? Vallitsevalla koronatilanteella lienee oma vaikutuksensa.
Valmennusohjelmasta vastaavana tahona jäin pohtimaan, mitä tästä valmennuksesta opimme. Olisiko tämä hyviä tuloksia tuottanut matka ollut mahdollinen ilman valmennusohjelmaa ja "lupaa" panostaa omaan kehittymiseensä? Vastaukseni on: ei. Tässä hektisessä toimintaympäristössä ei juurikaan ole aikaa pysähtyä miettimään, mitä minulle ja yhteistyötahoilleni kuuluu, mitä olen oppinut ja missä haluan kehittyä seuraavaksi. Koronatilanteen takia valmennus toteutettiin pääosin etänä, vain pienryhmävalmennuksia pidettiin livetapaamisina. Ja kuinka ollakaan, juuri ne koettiin tärkeiksi yhteistyötä, vuorovaikutusta ja luottamuksellista ilmapiiriä ylläpitäviksi ja kehittäviksi tilanteiksi. Toki muillakin valmennuksen teemoilla oli vaikutusta kunkin kehittymiseen, joillekin enemmän kuin toisille.
Mitä itse opin tästä rinnalla kulkemastani matkasta? Ainakin sen, että välillä täytyy pysähtyä, nähdä ympärillä olevat ihmiset, keskustella ja reflektoida. Asiantuntijuutta ei ole vain se, että tukka putkella rientää palaverista toiseen ja yksin suorittaa asioita. Asiantuntijuutta on se, että rohkeasti katsoo tulevaan, hyödyntää omia ja muiden vahvuuksia toimien ratkaisukeskeisesti yhteistyössä eri verkostoissa. Tärkeää on myös tunnistaa omia kehittymiskohteitaan, toimia niiden kehittämiseksi pieniä askeleita kerrallaan, uteliaana kysyen ja muilta oppien. Asiantuntijana kehittyminen ei siis tarkoita laajoja valmennusohjelmia, vaan se on pieniä arjen tekoja, joissa on tärkeää muistaa myös itseään ja olla ylpeä omasta asiantuntijuudestaan. Meillä on lupa välillä pysähtyä, jotta voimme kehittyä.
Blogin kirjoittaja Pia Jaakkola toimii Palkeissa HR-kehityspäällikkönä.